Ken surmasi satakielen

 

Takakansi

Ely keskuksen virkamies Into Euromieli kohtaa työssään monia ongelmia, lisäksi tulevat rikostapaukset joita Into ratkoo poliisin apuna. Onneksi rauhoittavat pubi illat, tapaamiset toreilla ja kahvibaareissa sekä meedion avulla tehdyt henkimatkat edellisiin elämiin luovat vaihtelua arkeen. Oman sivujuonteensa muodostavat temppeliherrojen aarteen löytyminen, keskustelut marsilaisturistin kanssa sekä kadonneiden kommunistien arvoituksen ratkaisu.

Inton uusnatsi ystävät aiheuttavat joskus harmaita hiuksia mutta onneksi suomi on tolkun ihmisten maa jossa sananvapaus kukoistaa.

Vannoutuneen poikamiehen elämää sotkevat naiset jotka sotkevat Inton outoihin tilanteisiin.

Mies rentoutuu sähköpostilistoilla, lukemalla blokeja, lukemalla siskon pojalle satuja.

Vko 0

Töissä, perjantai

Into avaa päivän lehden (Saimaan seudun uutiset), Into aloittaa aina urheilusivulta, Juakkiman pallo on päässyt runkosarjaan, Inton inttikaveri pelaa siinä. Samalla pomo kuuluu tulla tömistävän töihin, käytävästä kuuluu puhetta, siivooja kuuluu päivittelevän "kauheeta se rouva pankinjohtajan tapaus, ei sitä uskos mitä voi sattuu". Johon pomo vastaa "niin nykyisin ei voi olla varma mistään, ellei EU suojelisi olisimme tosi liemessä".

Inton uteliaisuus herää, "niin mikä on kauheeta?" kysymys karkaa hänen huuliltaan. Jolloin siivooja vastaa "voi ettekö oo lukenu päivän lehtee?". Johon Into hitaana lukijana "tässä aloiteltu töitä, lehdet luetaan ruokatunnilla", pomo vilkaisee hyväksyvästi ja sanoo "niin sinullahan taisi eilenkin mennä aika myöhään" Into näes tekee kiireisenä aikana pitkää päivää ja pitää sitten ylityövapaat kerralla. "No piti tehdä se ruissalon raportti ja huomasin ettei tilinauhojen kopioita ollut tulostettu 8.36 fontilla jolloin jouduin ottamaan uusiksi kaikki 400 sivua, no nyt se on tehty". Siivooja kuitenkin kälättää työasioiden sekaan "no katohan siitä etusivulta ei se nyt mualima siihen kaadu jos edes lehden luet", johon pomo sanoo "lue vaan meidän on oltava selvillä maailman tapahtumista". Into ottaa lehden ja käy selailemaan, hernekeitto on näköjään tarjouksessa ja etukortin omistajana Into voi saada plussaa, miettii 'kannattakohan muuten ostaa tarjouskeittoa koska normaalihintaisesta saa enemmän plussaa?, pitäisi laskea joskus'. Siivoojan sormi osoittaa etusivun ainutta juttua, "tuossa ja sisäsivulla on vielä lisää". Into seuraa likaista sormea ja järkyttyy, suu aukeaa vaistomaisesti ja kuuluu pieni parahdus "Eiii ! ! siis jo täälläkin".

Ruissalon sanomat

Eilen poliisi joutui todistamaan harvinaisen törkeää rikosta. Pankinjohtaja Kuivalaisen kotiin murtauduttiin ja perheen lemmikkilintu surmattiin. Rouva Kuivalainen on vieläkin järkyttyneessä tilassa eikä kykene kertomaan mitään. Poliisi tutkii asiaa.

Into lukee jutun huulet väristen ja huokaa "ei voi olla totta, eikö mikään ole pyhää?". Johon siivoja sanoo vastaansanomattomasti "Pakko olla totta, sehän on lehdessä".

Into vastaa "Niin mutta en olisi toivonut näkeväni tätä päivää, poliisi on tiukoilla jo muutenkin, ensin se Rummukaisen polkupyörävarkaus ja sitten tämä."

Siivooja: "Niin ja muistahan, vieläkään ei ole selvinnyt kenen koira kakkasi jalkakäytävälle kunnantalon eteen."

"Se on nyt pikkuseikka, on kyse suuremmista asioista". Pauhaa Into joka tietää asiasta enemmän kuin mielenrauhan kannalta olisi suotavaa, kyseessä on nimittäin kansanedustaja Ville Raasteen koira. Into näki tapahtuman ja järkyttyi yleisönosasto kohusta joka asiasta nousi, lisäksi, ellei hän ilmoita syyllistä omatunto painaa. Jos menettelee rehdisti tie leijoniin on poikki. Rehti mies ei puhu mielellään koko asiasta. Siivoja lähtee tuohtuneena kahville.

Pomo sanoo "kyllä se tuokin höperö jaksaa jauhaa siitä koirasta vaikka maailma ympärillä järkkyy" ilmeisesti pomokin tietää koiran osoitteen.

Into tuumii ’Lehdessä pyydetään yleisövihjeitä, olisi mahtava sulka hattuun jos pystyisi ratkaisemaan tapauksen, pitääpä ottaa puheeksi poliisin kanssa jos apu kelpaa’ .

Työt kutsuvat, ruissalon joukkoliikenteen tukianomus on saatava valmiiksi, muuten EU:n taantuneiden syrjäseutujen inno-joukkoliikenne-tuki valuu kankkulan kaivoon, konsulttien laskut yhteensä 743 000,39 € on onneksi tulostettu oikealla fontilla 34 kopiona (4 sisäministeriöön, 3 opetusministeriöön, 2 aluehallinnolle, 2 lähialueiden EU vastaavalle, 3 maaherralle, 7 Helsingin projektivastaavalle, 2 maaseutupiirille, 11 Brysseliin) joten suurin työ on tehty, nyt vain loppuraportti ja ehdotukset tilanteen parantamiseksi. Se on helppoa, sillä kaikki konsultit olivat yksimielisiä.

Loppu päätelmämme on: ”Ruissalon joukkoliikenteessä on lähdettävä luonnonläheisestä ja alueelle parhaiten sopivasta kuljetusmuodosta joka tukee ilmastosopimuksen mukaista saastepäästöjen vähentämistä, on infrakstuuriltaan kevyt, sopeutuu nyky-yhteiskunnan nopeaan muutokseen, palvelee parhaiten paikallisten ihmisten tarpeita sekä luo monipuolisen ja kilpailukykyisen yritysverkon alueelle. Koska alueella ei ole rautateitä tai lentokenttiä olemme päätyneet kevyeen bussi tai taksiliikenteeseen (tutkittuamme metron ja rullaportaiden mahdollisuuksia olemme havainneet alueelta puutuvan valmiin tunneliverkon). Siispä ehdotamme. Kulmalan bussi käy joka keskiviikko Ruissalossa. Koska bussi näin joutuu tekemään ylimääräisen 2 km lenkin viikoittain, ehdotamme työryhmän perustamista tehtävänään selvittää lenkin kustannusvaikutukset ja mahdolliset rahoitusmenetelmät, vaihtoehtoina ainakin julkinen rahoitus, EU:n inno-joukkoliikenne-tuki, yksityinen osakerahastoon pohjautuva rahoitus, liikennevälineen käyttäjien suora maksu palvelunjärjestäjälle (bussilippu). Työryhmän täytyisi perehtyä ainakin Brysselin ja Haitin alueiden joukkoliikenteen malleihin paikanpäällä (jos mahdollista niin myös Venetsian joka kuulemma on vesistöjen rikkoma kuten myös Ruissalo)."

Selkeydessään kaunis esitys mutta muutapa se ammattikielelle, Into muistaa maakunnan menettämän 10 000 000 € tuen kun paperissa oli mainittu sana maantie sanan yleiseurooppalainenkeskiraskaskiskotonliikenneväylä asemasta. Erityisen katkeraa oli se että rahat olivat alun pitäen otettu maakunnan koulutus ja tiemäärärahoista. Itse pääministeri oli käynyt puhumassa epäilijät ympäri sanoen "saatte rahat viisinkertaisina takaisin, eikö ilmainen raha kelpaa?" No nyt ei sellaista voi tapahtua, projektilla on Brysselissä oma käännös ja lobbaus ryhmä joka vaivaisella 40 000 € viikkopalkalla hoitaa koko miljoonan euron tuen kaikki hakemus ja käännöstyöt (rautaisia ammattilaisia Italiasta). Epäilijät pitivät ryhmää kalliina mutta eihän se ole kuin vajaa 100.000 ecua, kohtuullista Brysselin hinnoilla. Se vain harmittaa kun osa kunnanvaltuutetuista ei ymmärrä omaa etuaan ja valittaa alku kustannuksista. Kun pää saadaan auki, rahaa tulee pelkällä viittauksella, konsultit ovat kertoneet "ensimmäinen erä on vaikein mutta sitten seuraavat ovat pelkkä läpihuutojuttu."

Lopulta kaikki paperit ovat postissa, kellokin jo 16.30. Taas tunti ylitöitä (Työt olisivat loppuneet jo 15.30 mutta eihän tässä voi kelloon tuijottaa, pidetään vapaata sitten kun aika sallii).

Vihdoin vapaalla. Kotiin, suihkuun, kentälle. Tuttu poliisi luistelee vastaan, pallo pois ja mailalla niskaan, voitto. Pelin jälkeen saunaan.

Tulee puheeksi paikkakuntaa kuohuttanut rikostapaus, nuorempi konstaapeli sanoo "minua ei ole päästetty papereihin käsiksi, olen ollut kentällä liikennerikkomuksia tutkimassa mutta huomenna tulee tekniikan raportti, silloin koko porukka kokoontuu ja jaetaan tehtävät, tule sinäkin sinähän olet auttanut poliisia ennekin."

Inton vaisu hymy sai läsnäolijat ajattelemaan ettei hän pitänyt tekoaan minään ja sanat vahvistivat näkemyksen: "Ai tarkoitat sitä myymälävaras hommaa, kuka tahansa olisi toiminut samoin."

"No eipä vaan toiminut. Sinä olit ainoa joka arvasi Veikon varastaneen sen karkkilaatikon, se oli tokaluokkalaiselta hyvin oivallettu ja eihän poliisi olisi käynyt tutkimaan koko asiaa ellet olisi niin sinnikkäästi vaatinut, harva olisi osannut epäillä parasta kaveriaan."

Into. ”Jokainen tekee velvollisuutensa ja Veikko sanoi kaupassa ettei hänellä ole rahaa, laskin ei rahaa, tullessa karkkia, yksinkertaista rakas Watson.”

Kiekkoporukan ihailevat silmät seurasivat harrastelijasalapoliisin askeleita hänen lähtiessään uima-altaalle. Inton mentyä äänen kuulumattomiin kuului kuin yhdestä suusta ihaileva lausunto: "Tuo mies on syntynyt etsiväksi, olisi ruvennut poliisin hommiin."

Timppa. "Parempi ettei, EU:ssa tarvitaan kansakunnan parhaimmistoa, siellä on isommat asiat kyseessä kuin tavallinen piirituomari tai edes maan poliisipäällikkö käsittelee."

"Totta" Kuului kuin yhdestä suusta, koko kiekkoporukka näet oli vakuuttunut, jos Into olisi lain palveluksessa hän olisi vähintään piirituomari. Saunan jälkeen porukka hajaantui, osa meni ravintolan puolelle, osa suuntasi kotiin. Into suuntasi kotiin, eihän sovi että projektisihteeri käy ravintolassa muualla kuin Brysselissä tai Hampurissa, menomatkalla kuitenkin sovittiin: "Tulen poliisiasemalle klo 9.30."

Tätä lupausta Into oli katuva seuraavana aamuna katkerasti, 'joka tietoa lisää se tuskaa lisää.'

Lauantai

Poliisiasemalle

Inton tullessa poliisiasemalle hän kohtasi oudon näyn, koko miespuolinen vuorossa oleva poliisikunta istui äänettömänä pöydän ympärillä, keskellä pöytää oli virkaraamattu ja nippu paperia suurella salainen leimalla varustettuna. Inton reipas kysymys "no joko johtolangat on keritty loppuun?" sai aikaan vaimean tuhahduksen. Sitten nimismiehen synkeät kasvot kääntyivät päin ja hän kysyi haudanvakavalla äänellä "sinähän olet reservin vänrikki?", "Niin, suojelupuolella", "ja vannoit valan isänmaalle", "niin", "sen valan lisäksi vaadimme sinulta henkilökohtaisen vaitiololupauksen käsi raamatulla"

Into asetti kätensä pyhälle kirjalle, mielen täytti hartaus jota hän ei ollut kokenut sitten rippikoulun. Hän toisti nimismiehen perässä "Lupaan etten missään oloissa paljasta ulkopuolisille mitään täällä kuulemaani tai näkemääni tai vampyyri minut nielköön".

Outo kaava, vampyyri minut nielköön, tuumii Into mielessään. Valan jälkeen nimismies työsi Intolle tekniikan lausunnon ja sanoi "lue" vaisulla äänellä. Into otti paperin innokkaasti vastaan, oli hauska ja jotenkin juhlava tunne kuulua kovaan ytimeen, hän tunsi itsensä miltei Lipposen Paavon kaltaiseksi kovaksi sisäpiirinmieheksi.

Tekniikan poikien lausunto

Salainen: ei lehdistölle, Veikko Kankkusen asunnon tutkintapöytäkirja.

Sänky, rikottu ja käyttökelvoton.

Turkki, töhritty tarjouslateksilla, tuore maali mahdotonta poistaa, korjauskelvoton.

Lintu, varpunen, uros, kuollut, raadeltu erittäin raa'asti.

Jäljet, tunnistamattoman eläimen jaloilla tai jalankuvilla tehtyjä pieniä jälkiä.

Kukkapenkki, ulkona, koskematon.

Ikkuna, raollaan 82mm, tuulihaka kiinni joten ikkunan nopea avaaminen mahdotonta.

Edellisen perusteella voimme päätellä ettei ikkunasta voinut tulla mikään elävä olento, koska jäljet olisivat näkyneet kukkapenkissä ja ikkuna olisi ollut enemmän auki, syyllinen on vampyyri tai muu lentokykyinen yliluonnollinen olento.

Vanhempi tutkija Naijo Reulapää

Into tuntee kylmän hien valuvan selkäänsä pitkin, alussa hauskalta tuntunut seikkailu on saanut kammottavan pohjavärin, enää ei tarvitse ihmetellä miksi lehtijuttu oli niin hapuileva ja epämääräinen, miksi poliisit vastaavat vältellen. Jos tämä vuotaisi, seuraisi paniikki.

Nimismies kysyy "No ymmärrätkö nyt miksi kysyin sinulta sotilasvalasta ja vaadin vaitiolo lupauksen."

Inton on pakko nyökätä vaiteliaana, sitten vaisu lausahdus "Sille on pakko löytää luonnollinen selitys."

"Aivan mutta se merkitsisi että poliisilaboratorio on erehtynyt."

Vaivautunut hiljaisuus levisi huoneeseen, ainoa toivo ja sekin hatara lepatti huoneen painostavassa ilmassa, lepatti ja kuoli saman tien. Tuskaiset kasvot väistyivät kohti seinää, nämä pelottomat miehet olivat, jollei nyt peloissaan, niin ainakin levottomia. Viimein sanoi muuan nuorempi mies "kun liityin poliisiin minulle sanottiin, saat pamputta humalaisia, sakottaa naapureita, ulosmitata kanoja, tähän en ole sitoutunut." Kaikki nyökkäsivät, yhteisymmärrys oli selvä mutta kasvoista näki, teemme kaikkemme kunhan lomat on pidetty ja pekkaset hoidettu. Into kysyi "siinäkö kaikki, entä todistajat?" Nimismies ojensi ääneti kuulustelupöytäkirjat ja talon pohjapiirroksen.

Into katsoi pohjapiirrosta ja kysyi "ja ikkunan alla ollut kukkapenkki oli koskematon?", "niin", "Hei, entä ovi, jos rikollinen meni ovesta?" "Mahdotonta, kolme ihmistä todistaa ettei se ainakaan tullut sitä kautta pois, lue nuo. Olemme sulkeet kaikki mahdollisuudet." Inton vapiseva käsi tarttuu kuulustelupöytäkirjoihin, hän lukee.

Kuulustelupöytäkirja

Eeva Immonen. Olin Malina, Don Sela oli elämänsä luomisvireessä ja maalasi niin ah tempperamentisesti. Kuulin rakkaan puolisoni olevan tulossa ulko-ovella. Samassa räsähdys makuuhuoneessani, Don Sela ryntäsi makuuhuoneeseen, pysähtyi ovella ja huudahti "ooh". Seurasin häntä ja näin huoneen sisälle, kirkaisin ja pyörryin. Kun heräsin mieheni ja Don sela olivat konjakin kera virvoittelemassa minua.

Mieheni. "Rauhallisesti rakkaani, ei mitään hätää".

Minä. " Mitä tapahtui?"

Mieheni. " Onnettomuus, ole rauhallinen".

Samassa muistin "turkkini". Otin kulauksen konjakkia ja rauhoituin, poliisin tultua menin katsomaan tuhottua huonetta.

Pankinjohtaja kertoo. Tulin töistä ja avasin ulko-oven, samalla kuulin räsähdyksen, Don sela ryntäsi vaimoni makuuhuoneeseen, vaimo perässä, uteliaisuuteni heräsi ja ryntäsin perään. Vaimoni vuodevaatteet oli sotkettu hirvittäväksi nyytiksi, sängynpohja rikottu, lattialla oli vaimoni rakas turkki maalilla töhrittynä ja turkin päällä kuollut lintu. Panin heti merkille ikkunan joka oli raollaan, ryntäsin ikkunaan ja koetin avata sen täysin auki nähdäkseni tuhon tekijän mutta tuuletus salpa oli kiinni joten ikkuna ei auennut, sen jälkeen ryntäsin ulos nähdäkseni syyllisen mutta ketään ei näkynyt. Kiersin rakennuksen. Ei ketään. Menin vaimoni luokse ja sanoin: "ei hätää." Vaimoni voihkaisi "konjakkia", annoin hänelle pikkutuikun ja sanoin rauhallisesti: "rakkaani ole huoleti poliisi hoitaa asian". Soitin poliisille kello oli n.16.30, konstaapeli Putkonen vastasi ja lupasi lähettää partion, odotin kaikessa rauhassa poliisin tuloa.

Don Sela kertoo: Olin maalaamassa rouvaa olohuoneessa, herra Kuivalainen avasi ulko-oven. Samassa kuului kauhea kolahdus makuuhuoneesta, olin vain parin metrin päässä rouvan makuuhuoneen ovesta joten ryntäsin ovelle ja avasin sen, rouvan turkki oli tahrittu maaliin, lattialla oli kaatunut maalipurkki, kuollut rengastettu lintu ja pieniä jälkiä lattialla. Rouva tuli viereeni, kiljaisi ja pyörtyi, samassa herra Kuivalainen ryntäsi ohitseni ikkunalle ja yritti avata sen mutta ei onnistunut koska tuuletus salpa oli päällä. Herra Kuivalainen lähti saman tien ulko-ovelle ja ulos. Nostin rouvan olohuoneen puolelle ja etsin baarikaapista pullon konjakkia. Herra oli palannut ulkoa ja rouva oli heräilemässä. Rouva voihkaisi "konjakkia ",jolloin herra ojensi hänelle noin 24cl kaljatuopissa jonka rouva naukkasi kahdella ryypyllä ja rauhoittui.

Huomiota kuulusteltavista. Ainakin rouva oli selvästi järkytyksestä sekaisin, hän puhui sammaltaen ja tuntui ettei haluaisi puhua koko jutusta. Sängyn petomainen tuhoaminen tuntui saavan hänet aivan mykäksi kauhusta. Kun kysyin, voisiko hän kuvitella millainen peto tekisi noin raakalaismaisen teon, hän punastui kauhusta ja sanoi, ei aavistustakaan. Kerroin hänelle, jos löydämme sen pedon, hän kyllä saa rangaistuksensa. Kun iltapäivälehdistö käsittelee asiaa, se ei ole turvassa missään eristyssellissä. Suomessa ei elukoita suvaita. Rouva aivan huokaisi helpotuksesta mutta ei kuitenkaan kyennyt järkytykseltään puhumaan ja havaitsin kyynelten olevan lähellä.

Don Selo suhtautui asiaan aidon aatelisen tavoin rauhallisesti ja sanoi. ”En vaadi tutkimuksia, rouvan hermot tuskin kestäisivät niitä.”

Veikko Kuivalaisen raivo on taas täysin ymmärrettävää, puolisostaan huolestunut pankinjohtaja vaati ympärivuotista vartiointia johon poliisi ei kuitenkaan resurssipulan vuoksi katsonut voivansa suostua.

Uljas Törnkvist

rikospoliisi

Into katsoo rauhallisesti poliisiin ja sanoo "tapaus on täysin selittämätön, en muista lukeneeni koskaan kriminologian historiassa näin vaikeasta jutusta, kuka ihme alussa mainittu Malina on?"

Yllättynyt ilme leviää nimismiehen kasvoille ja hän lukee pöytäkirjan uudelleen, samalla käsi hamuaa puhelinta, etsintäkuulutus on lähdössä Interpoliin. Työllisyysvaroilla palkattu sihteeri kolistelee sisään ja kysyy "otatteko kahvia?". Nimismiehen kasvoille leviää tyytyväinen ilme, "joo ja pullan kanssa, Malina on kiikissä" Sihteeri vilkaisee kuulustelupöytäkirjaa ja poistuu. Nopea puhelu, epäillyn tuntomerkit leviävät ympäri maailmaa, EU mahtava poliisivoima ahdistaa uhriaan verikoiran sinnikkyydellä kunnes rikollinen uupuneena kaatuu konepistooleiden ristitulessa. Into kuuntelee ihaillen kokeneen poliisimiehen puhetta, vain yksi lause kuulustelupöytäkirjassa ja noin pitkälle menevät johtopäätökset. Tuntomerkit pulppuavat poliisin suusta "tumma, puhuu huonoa suomea, likainen, harmaa villapaita, käyttää luultavasti väärää nimeä, vaarallinen, n.170cm pitkä, 25vuotias yksinhuoltaja, kansalaisuus venakko."

Into kysyy "miten ihmeessä pystyt päättelemään yhdetä lauseesta noin paljon?" "Kokemus ja hyvä ihmistuntemus, katsos luonnonsuojelijat ovat kaikki samannäköisiä risupartoja mutta koska Malina on venäläinen naisen nimi, hänellä ei ole partaa ja kaikki venakot ovat 24vuotiata tummaverisiä yksinhuoltajia, voimme päätellä tuntomerkit helposti"

Ihailu ja terve ylpeys saa Inton rinnan röyhistymään. ”On mahtavaa olla pieni ratas näin hyvin toimivassa koneistossa” tuumii Into. Nimismiehen ihaileva katse tavoittaa Inton ja hän sanoo runomittaa tapaillen: "Sil on silm tark, hoks kaiken mit muut nä ei."

Into punastuu: "Miten niin, tehän ne tuntomerkit pistitte ja päättelitte koko tapahtumaketjun."

"Aivan mutta ilman sinua olisin joutunut kuluttamaan tunnin jos toisenkin tutkien asiakirjoja, mutta sinä luit totuuden rivien välistä yhdellä vilkaisulla ja osasit esittää oikeat kysymykset oikeaan aikaan."

Kahvi saapuu, miesten rauhallinen jutustelu kääntyy urheiluun, onhan itsestään selvää ettei terroristi ole enää lähimainkaan.

Sihteeri ottaa kuulustelupöytäkirjan ja tekniikan raportin arkistoitavaksi, tuore pulla tekee kauppansa.

Kesken kaiken rauhan rikkoo eräs nuorempi konstaapeli joka kysyy: "Miten se kaikki oikein kävi?"

Hyväntuulinen nimismies katsoo hölmöläistä alentuvasti hymyillen ja lausuu: "Into kerro hänelle." Into vetäisee pullan väärään kurkkuun ja köhisee: "örrr, piih, örr."

Poliisin tehokas koulutus näyttää tehonsa, kaksi miestä ryntää antamaan suusta suuhun tekohengitystä, jossain välissä pullanpala tipahtaa kurkusta ja Into saa lausutuksi: "Pus, klup, kunnossa, klup, olen."

Voimakkaat kädet irtaantuvat ja sankari nousee. Hän hymyilee kasvot punaisena ja nimismies, tuntien luontaisen vaatimattomuuden lausuu: "Yksinkertaista rakas Watson, Malina murtautui pankinjohtajan asuntoon tarkoituksenaan tyhjentää pankinjohtajan kotikassakaappi. Säikähtäessään toisesta huoneesta kuuluvaa kolinaa hän pakeni."

• "Mutta entä maali ? Oliko Malina myös eläin aktivisti."

• "Kyllä, kun punnitsemme asioita ja mietimme kenellä on syytä tuhria turkiksia tulemme tulokseen eläinaktivisti."

• "Mutta kuinka hän pääsi huoneeseen?"

• "Mafialla on keinonsa."

• "Seinän läpi?"

• "Heh me Inton kanssa reservin upseereina tiedämme mihin venäjän mafia pystyy."

No eihän Into sellaista tiennyt mutta koska nimismies oli paitsi heidän vapaaehtoisten viikonloppu harjoitustensa vetäjä, myös korkea upseeri, oli viisasta olla vaiti, eihän sitä tiedä vaikka venäjän mafia tosiaankin pystyi kulkemaan tiiliseinien läpi. Sitä paitsi jos avaan kitani ja olen väärässä voin joutua epäsuosioon. Eräs aktiivinen reserviläinen oli kerran joutunut harjoituksen johtajan silmätikuksi, kun muut saivat 30 puupääammusta ja kaksi betonista telamiinaa, tumpelo sai vain viisi patruunaa ja sakaramiinan, sitä naurettiin porukalla, mitäs tekisit jos tankki tulis, ei tuo 100g paljon tehoa. Onneksi mies oli perussuomalaisten kuntavaaliehdokas joten hän ei nähnyt asiassa mitään nöyryyttävää vaan oli ylpeä saadessaan käyttää Ottavan sopimuksessa kiellettyä henkilömiinaa.

Mutta änkyrä vain jatkaa: "No mistä tiedät hänen olevan 25 vuotias yksinhuoltaja."

Päällikkö vastaa jo hivenen ärtyneenä: "Luin alibista, ilotytöt ovat keskimäärin 24 vuotiaita yksinhuoltajia, teko osoittaa paitsi paatuneisuutta myös suurta kokemusta joten hän on vuoden vanhempi."

Nyt loppuu kysely ja Into kiittää luojaansa ettei joutunut vastaamaan moiseen ristikuulusteluun, kyllähän nyt kaikki on selvää mutta tuskinpa hän olisi pystynyt esittämään asiaa noin selkeän loogisesti. Samalla päällikkö antaa uteliaalle keltanokalle tehtävän: "Koska rouva on ainut joka mainitsi Malinan, sinä saat lähteä ottamaan selvää lopuista yksityiskohdista ja kysy jos hän tietäisi myös osoitteen, se helpottaisi työtä."

Into saa neronleimauksen: "Yksi mies ottamaan selvää Malinan puhelinnumerosta, jos puhelin on Gsm sen voi paikallistaa."

Poliisi toimii nopeasti, eräs nuoremmista miehistä ryhtyy heti toimintaan sen olettamuksen pohjalta että kysymyksessä on väärällä nimellä toimiva seksipalvelu puhelin.

Rauhaisa kahvihetki jatkuu, kunnes poliisinhälytyskeskukseen tulee viesti: "Löydetty kissa, koivet ja hännänpää maalissa."

Tämä lauantai ei todellakaan ole poliisin lepopäivä, tapahtumat tuntuvat riistäytyvän käsistä, kaksi piiskaa lähtee, eläinten vapautusrintama iskee laajalla rintamalla.

Poliisipäällikkö vapisee, aivan, raavas mies on saavuttanut rajansa mutta ei murru, tosin taipuu. Pitkän harkinnan jälkeen hän lausuu: "Ensimmäinen kerta kun kuulen kissoihin kohdistuneesta hirmuteosta, kunpa ne pedot tyytyisivät polttamaan kettutarhoja, tämä on liikaa."

Taustalta kuuluu vaisu ääni: "No ainakin tämä kertoo teidän osuneen oikeaan arviossanne evr:n suhteen, ainut mikä hämmästyttää mikseivät ne vaihtaneet paikkakuntaa."

"Fanaatikkoja, vaarallisia hulluja, Malina on saatava heti kiinni, missä Uljas on?"

"Sairaslomalla, hän kirjoitti kuulustelupöytäkirjan ja sormi meni, vasen etusormi."

"Heti tänne! Se mies on oikeakätinen, joten liipaisinsormi toimii."

Eipä aikaakaan kun Uljas lampsii paikalle, samassa soi puhelin, rouva on kieltänyt koko Malinan olemassaolon, on kuulemma ollut mallina ja epäilee poliisin kirjoitusvirhettä.

Pöytäkirja haetaan ja tarkastetaan, Uljas myöntää kirjoitusvirheen, väri pakenee päällikön kasvoilta, ainut johtolanka mennyt."

Taas viesti, on saatu selville, maalattu kissa on nimeltään Mouru Kuivalainen. Nokkelat poliisimiehet olivat saaneet nimen ja puhelin numeron selville kissan kaulapannassa olevasta metallilätkästä.

Tuoreet jäljet saavat koko joukon innostumaan, rikostutkinta etenee vauhdilla, Uljas saa anteeksi virheensä. Loppu onkin rutiinia. Into lähtee kotiin, tuon nyt tekee kuka vain tavallinen poliisi (siis seuraa valmista jälkeä. suom huom).

Vko 1

Maanantai töissä

Maanantai aamu valkenee sateisena, Into jatkaa Ruissalon kimpussa, nyt on enää jäljellä papereiden arkistointi ja yhteenveto fyysiselle esimiehelle, Intohan on hoitanut projektia täysin itsenäisesti oman työryhmänsä puitteissa pomon toimiessa vain resursseja tarjoavana tahona.

'On se vaan hyvä että luotetaan' tuumaa Into, näinkin tärkeä projekti nuorelle miehelle ja täysin vapaat kädet, osta palvelut mistä edullisemmin saat ja hoida homma kotiin. Paperipino kasvaa, olipa hyvä että alussa tuli otettua käyttöön projektinhallinta ohjelmisto ja paperit pidettiin ajan tasalla, nyt vain kasaa valmiit tulokset ja sillä selvä.

Inton mieli on iloinen, loppuvuosi menee kevyemmin, ei muuta kuin toimia projektin kontaktihenkilönä, saa lomatkin pidettyä. Viime kesänä loma jäi pitämättä kun Leikkaan Veikko huomasi ruissalon tiellä olevan rummun, rummusta saa ylimääräistä tukea mutta se oli karvas tuki koska tarkistuskomissio vaatii lujuuslaskelmat ja valokuvan rummusta. Kuvia ei löytynyt ja insinööritoimisto Leikas joutui suunnittelemaan koko tien uudestaan rumpuineen päivineen, Into toimi koordinaattorina.

Eihän niillä suunnitelmilla tietysti uutta tietä rakennettu, luojankiitos, mutta nytpähän on ajan tasalla olevat kuvat jotka kelpaavat vaikka vanhan Rooman tielaitokselle.

Kahvitauko, pojat juttelevat taas rikosmysteeristä ja Mouru Kuivalaisen silpomisesta. Iltasanomat vakavasti huolestuneena evr:n toiminnasta oli julkaissut jutun Mourusta etusivullaan, painovirhepaholainen oli muuttanut sanat maaliin töhritty sanoiksi veitsellä viilletty, samalla Mourun kuva oli vaihtunut vahingossa meikkitehtaan eläinkoeaseman ruumiinavauskuvaan. Into tuntee kuvan koska se on hänen ottamansa, kesätöissä ollessaan hän teki Lievosen Leilan kanssa juttua meikkitehtaasta ja samalla näpättiin muutama kuva, eihän niitä tietenkään tilanpuutteen takia julkaistu silloin mutta tulipahan tuokin kuva nyt julki, tosin juttu on vielä julkaisematta, vaan eihän se Leila mikään kunnon toimittaja ollutkaan, tuli silloinkin kesällä potkituksi juopottelun takia ja Intolle väitti olevansa absolutisti.

Into ei ota kantaa, vanha sanonta 'Tyhmä ei huomaa ja viisas ei virka,' on Inton ohjenuora. Sanonta tuntuu tosi nokkelalta. Ajatukset lipuvat kuin automaattisesti rikokseen ja Into tuntee lievää kiukkua, viaton kissa, mitähän äärityypit kuvittelevat saavansa aikaan, ei tämä ainakaan suosiota lisää. Sisäministerikin sanoi: "Ymmärrän jos joku ampuukin muutaman aktivistin tai neekerin, tosin nythän se vielä on laitonta mutta ihmisten viha on ymmärrettävää." Samalla huomio kiinnittyy kunniamerkkikysymykseen, kuuluvat puhuvan Idi Aminin jumalaksi korottamisesta, Valmet kuulemma esitti, ei olisi saanut muuten myytyä Ruandaan lihakirveitä. On se vaan hyvä että ulkopolitiikan johto näkee vaivaa viennin takia, siellä se raha pyörii, tuumii Into. Samassa tulee mieleen oma vaatimaton sarka. Ei tässä jouda paljon filosofoimaan, työt odottavat.

Into hoitaa hommat mutta jotenkin ajatukset harhailevat jossain muualla, toiset lähtevät ruokatunnille, Into perässä, suurin osa porukasta syö kunnan tukemassa köyhien ruokalassa, projektisihteerinä Into käy yleensä joko kotona tai Eetun pitseriassa, tänään hän menee pitseriaan. Eetu moikkaa jo ovilta ja Into kiiruhtaa vakiopöytäänsä, ottaa ruokalistan. Sydän kylmenee kun katsoo hintoja mutta projekti on siinä vaiheessa ettei raha ratkaise.

EETUN MENU

Päivänpitsa 9:-

Häränselys 12:-

Porsaankyljys 7:-

Kasvislautanen 6:-

Kaikki annokset sisältävät lisäksi lasin vettä ja jälkiruokakahvin.

Eetu suosittelee päivänpitsaa joka osoittautuukin hyväksi ja täyttäväksi, tosin Into ei erityisemmin pidä paprikasta mutta syö kuitenkin koska sitä nyt kerran on laitettu. Täytyykin sanoa Eetulle ettei laita seuraavalla kerralla. Tunnelma on rauhallinen. Kahvia juodessa ajatukset karkaavat tilinauhaan, Into kokee suureksi vääryydeksi sen että hänenlaisensa nuori projektivastaava joutuu kitumaan 2200 € palkalla kun kuka hyvänsä paperiduunari repii kolme tonnia kuussa. Mitä ne muka tekee, vain puolet maailman paperista, hah, kone sen tekee, duunarit vain vetää lonkkaa ja seuraa kun kone toimii.

Maailma ei palkitse raatajia, koulutus on aliarvostettua, jos joku on käynyt parinvuoden koneenhoitaja linjan ja sen jälkeen ollut parikymmentä vuotta talossa, saa enemmän palkkaa kun koulutettu merkonomi joka on käynyt lisäksi projektinhallinta ja johto kurssit.

No ei Into ole edes kaikkein huonoimmassa asemassa, vilpitön suru täyttää mielen kun ajattelee valtion varain ministeriön virkamiehiä jotka joutuvat kitumaan 10.000€ kuukausipalkalla ja vielä maksamaan siitäkin vähästä verot. Jos mies käy 16-19 vuotta koulua (VM virkamieshän on luultavasti käynyt 9v peruskoulua + 3-6v lukiota + 4v yliopistolla) ja on tosi terävä, hänen pitäisi saada enemmän käteen. Erityisesti Into ihailee VM esitystä: "Verotus on poistettava, työttömyyskorvaukset ja sairaanhoito yksityistettävä."

Vaaditaan todellista neroutta tuollaisen asian oivaltamiseen, niin yksinkertainen ja selkeä esitys mutta eduskunnan paksupäät vain jahkailevat. Oikeastaan kaikki valtion tuet ja avut olisi poistettava, sittenpähän oppisivat tekemään töitä. Miettii Into tuohtuneena.

Eikun raatamaan, autolaina pakottaa miehen pitämään kiirettä, lehtikin jäi lukematta. Nopeasti konttuurille ja hihnan ääreen.

Rummut

Rumpujen junnaava pauhu täyttää korvat, yön pimeys ja kauhu saa vallan, juokse, juokse.

Hikisten silmien edessä välähtelee valoja, kaupunki on kaukana, mustat alastomat naisvampyyrit saavuttavat. Kauhua. Yhtäkkiä edessä seisoo rivi vampyyreja. Vampyyrien suuret rinnat törröttävät pystyssä hiestä kiiltäen. Ennen kuin jalat saavat komennon, hikiset kädet tarttuvat kiinni, viaton, rimpuileva uhri raahataan vampyyrien johtajan eteen.

Rehevä naisvampyyri luo verenhimoisen katseen uhrin nivusvaltimoon ja nuolee huuliaan, tämä on loppu. Rummutus kiihtyy, vampyyri kumartuu alastoman miehen eteen, suuret rinnat vangitsevat katseen, uhrin veri pakkautuu nivusiin, vampyyri avaa suunsa paljastaen terävät kulmahampaansa, uhri valmistautuu kokemaan nautinnollisen tuskan ja ikuisen pimeyden vampyyrien orjana, viimeinen raivokas riuhtaisu vapautta kohden ja kolahdus.

Into herää ja huomaa pudonneensa tuolilta, rumpujen pärinä muuttuu sihteerin raivokkaaksi koputukseksi. Raskas ruoka on uuvuttanut miehen ja työhuoneen lämpö saanut silmät lupsahtamaan kiinni.

Into karjaisee. ”Sisään.”

Sihteeri tuo kahvia. Ilme on anteeksipyytävä, sanookin ymmärtäväisesti. ”Sinä teet liikaa töitä, pidä edes kahvitauko.”

Into. ”No, juodaan nyt, kyllähän kahvi antaa lisävirtaa työhön.”

Sihteeri poistuu varovaisen oloisena, kuuluu pomolle sanovan. ”Pakota tuo työmyyrä pitämään vapaata, mies polttaa itsensä loppuun.”

Pomo kuuluu vastaavan. ”Sellainen Into on, ei se lomalla lähde ennen kuin tuo Ruissalon projekti on tehty, miehelle työ on intohimo.”

Työpäivä pulkassa, kiireisin askelin poliisiasemalle kuulemaan viimeiset kuulumiset, harrastelija etsivän työ tempaa mukaansa.

Asemalla on vilkas tohina, iloinen puhe pulputtaa, Into kuulee yksittäisiä sanoja. ”Meedio”, ”Henkivallat”, ”Ei toimi tavallinen profilointi”. Päällikkö tuleekin käsi ojossa vastaan. Puristaa kättä ja sanoo. ”Lähde mukaan rikospaikalle, olemme saaneet apuvoimia, meedio tulee torstaina tutkimaan rikospaikan.”

Into. ”Meedio?”

Pomo. ”Kyllä, rikoksen yliluonnollisen luonteen huomioon ottaen olemme päättäneet käyttää saman maailman keinoja sen selvittämiseen, vampyyri saadaan kiinni.”

Into päättelee vampyyri teorian olevan taas vahvoilla. Kylmät väreet käyvät selkäpiissä mutta uteliaisuus kasvaa, eihän mies ole koskaan ennen tavannut oikeaa meediota. Ainoat kokemukset yliluonnollisesta ovat kaksi ennustajalla käyntiä, muutama henkilökohtaisen sijoitusneuvojan tapaaminen ja Nordean pääekonomistin tapaaminen Kokoomuksen piirikokouksessa. Kokemuksista jäi myönteinen kuva. Kumpikin korteista ennustaja lupasi rikkautta ja onnea, sijoitusneuvoja otti haltuunsa mummolta perityt pari miljoonaa ja sijoitti ne pitkä aikavälin kasvurahastoon. Alkuun kurssi sukelsi kymppitonniin mutta neuvoja kertoi rahojen tulevan takaisin moninkertaisena jahka Eu talous alkaa kasvaa. Nordean pääekonomisti kertoi kasvun alkavan jahka palkkoja pudotetaan joten helppo oli tehdä ratkaisu, alennan palkkaani, saan suuremman tuoton sijoituksille. Ainoa ongelma on etteivät kaikki muut ole vielä sitä tehneet mutta Kokoomus ajaa asiaa voimakkaasti joten eiköhän ensi vaalien jälkeen saavu vauraus taloon.

Kotia ja nukkumaan.

Tiistai töissä

Työpäivä alkoi tavalliseen tapaan. Mielessä oli suuren juhlan tuntua, projekti oli loppusuoralla. Viimeiset täsmennykset ja se lähtee. Kakkukin oli jääkaapissa, lienee pomo sen hommannut. Täytyy vaan olla kuin ei olisi mitään huomannut ettei yllätysjuhlat mene piloille. Sihteeri kyllä kälätti puhelimeen. ”Tänään valmistuu Ruissalo, kakku kahvit klo 14.”

Into ei ole kuulevinaan, menee huoneeseen.

Työ valmistuu puolilta päivin, lähetti ottaa paperi paketit, kuittaa ja lähtee. Into lähtee muina miehinä syömään ettei juhla valmisteluja sotke, on kuin ei tietäisikään että viiden vuoden työ on tehty. Jotenkin haikea olo. Ruokatunti hujahtaa huomaamatta, ei muista edes mitä söi kun ajatuksissaan palaa töihin.

Ovella kajahtaa taputukset. Koko osasto on paikalla. Pomo pitää kiitospuheen, kaikki käyvät onnittelemassa kädestä pitäen. Nyt tietää miltä Caesarista tuntui Triumfissa.

Pomo koko porukalle lupaa loppupäivän vapaata, onhan kyseessä osaston suurin onnistuminen sen viisivuotisen historian aikana. Kokonaisen tieosuuden EU tukien anominen. Tätä iloa ei voi mikään pilata. Samalla kertoo pomo. ”Meihin luotetaan, olemme maan johtava ELY keskus tuloksilla mitaten, kiitos siitä kuuluu Into Euromielelle ja Ruissalon tiehankkeelle.”

Suosionosoitukset raikuvat. Pomo jatkaa. ”Olemme saaneet tehtäväksemme ratkaista sairaanhoitaja pulan. Projektin johtoon on nimitetty Into Euromieli, ELY kirkkain tähti.”

Jos on joskus kaikunut vilpitön ylistys ELY keskuksen käytävillä, tämä on se hetki. Porukka hajaantuu vapaalle mutta puheensorina kielii, jokainen haluaa tulla huomenna töihin, haaste on suuri mutta niin on luottamus onnistumiseenkin.

Illaksi on ohjelmaa, siskon kuusivuotia kakara tulee illaksi hoitoon, täytyy pikkuvanhaa räkänokkaa katsoa. Mikähän Sokrates siitäkin tulee, aina kyselee tyhmiä. No, nyt on tenavalle ohjelmaa, Into lukee satuja. Onneksi netistä löytyi sopiva kirja. Lampaiden vallankumous.

Ilta saapuu liian pian, projekti on pahasti kesken mutta ylitöihin ei voi jäädä kun on luvannut vahtia kakaraa. Kakara saapuukin ajallaan ja heittäytyy sängylle kuuntelemaan satua.

Lampaiden vallankumous

Lampaat elelivät suuressa laumassa, paimen, V Altio, keritsi lampaat aina kesän tullen. Kesän lauma vietti suurella laitumella, syksyä kohden villa alkoi kasvaa, samalla kun ilma kylmeni. Susilauma asusteli samalla tontilla. Kerran viikkoon sudet söivät yhden vanhan lampaan, joskus joutui vuonakin suden suuhun. Paimen ammuskeli susia joten niiden määrä pysyi kurissa. Lammas viikkoon. Tahti oli siedettävä, joskin kiusallinen hävikki. Toisaalta paimen ei tuhlannut aikaansa hävittääkseen sudet sukupuuttoon koska tiesi pystyvänsä harventamaan susilaumaa riittävästi niin ettei hukka tuostaan kasvanut. Johonkinhan ne sairaat lampaatkin oli kuitenkin hävitettävä, joko suden kitaan tai riihimäen ongelmajäte laitokseen.

Lampaiden joukkoon tuli kuitenkin uusi tulokas. Kookas, vahva lammas liittyi laumaan. Esitteli itsensä. S Usi, naapuritilalta karannut lammas. Toiset ihmettelivät miksi se oli niin suuri ja vahva.

S Usi kertoi. Meillä naapuritilalla paimen riisti lampaita, keritsi aina villan keväällä. Me teimme kapinan. Työnsimme paimenen rotkoon. Nyt elämme vapaina kuin sudet. Syömme mitä haluamme, kuljemme missä halumme, eikä kukaan vie villojamme. Kun lammas on ollut vuoden ilman paimenen riistoa, villa muuttuu lihaksiksi ja meistä tuli yhtä vahvoja kuin sudet. Emme pelkää mitään.

Toiset kyselivät. Miksi sinä sitten tänne tulit? Vangiksi V Altion riiston kohteeksi?

S Usi kertoi. Haluan vapauttaa teidätkin, tehkää kuten me, työntäkää paimen rotkoon ja eläkää vapaina.

Mutta sudet syövät meidät.

Ei, olette yhtä vahvoja kuin minä. Te voitte syödä susia.

Eräs vuona määkäisi. Ei lampaat syö lihaa, me olemme rehun syöjiä.

S Usi naurahti. Niinkö luulet, vapaa lammas syö vaikka vuonan. Samalla hän hotkaisi vuonan kitaansa ja ruskis. Siinä oli pikkuisen lampaan loru ohitse.

Muut lampaat katselivat kauhuissaan. S Usi kuitenkin nuoleksi huuliaan ja sanoi. Kuten näette, vapaa lammas syö lihaakin. Teistäkin voi tulla tällaisia vahvoja lampaita jos tuhoatte V Altion. Villaanne ei riistetä, saatte kulkea minne haluatte.

Lampaat miettivät joukolla asiaa. Lampaita kun ovat, ei ratkaisua tahtonut syntyä. V Usi otti joukon johtoonsa ja päätös syntyi. Riistävä paimen nitistetään jahka hän ensikerran kulkee rotkon reunaa. Näin kävikin. Lampaat hyökkäsivät V Altion kimppuun ja puskivat hänet rotkoon. Korpit söivät ruumiin hetkessä.

Sudet söivät edelleen lampaan viikossa, S Usi poistui laumasta. Lampaat odottivat kesää jolloin kasvaneet villat muuttuisivat lihaksiksi ja he voisivat alkaa syödä susia. Kesä tuli, susien määrä oli kasvanut koska kukaan ei ampunut niitä, lauma menetti kolme lammasta viikkoon. Se ei haitannut, toivo piti lampaita vallassaan. Jotkin kaikkein rohkeimmat, heitä kutsuttiin sijoittajiksi, lähtivät taistelemaan susia vastaan. Yleensä he katosivat.

Vierähti vuosi. Vieläkään ei lihaksista ollut tietoakaan, sudet kyllä verottivat laumaa niin että sukupuutto oli edessä. Osa susistakin vaikutti nälkäisiltä, pienentynyt lammaslauma ei enää pitänyt niitä hengissä. Koitti viimein se päivä jolloin viimeiset viisi lammasta joutuivat susilauman saartamaksi, loppu oli koittanut. Laumaa johti vahva, vanha susi. Se hymyili ja sanoin. Syökäämme toverit, itsemme kylläiseksi, sen jälkeen muutamme naapuritilan puolelle. Eräs lampaista tunnisti äänen. S Usi, olet muuttunut sudeksi, se on siis totta, lampaista kasvaa susia kun ne saavat laiduntaa vapaina ilman V Altion riistoa. S Usi hymyili. Niin käy. Haluatko sinä mennä naapuritilalle kertomaan tämän?

Kyllä. Vapautuksen sanomaa on levitettävä. Niin lähti lähetyssaarnaaja lammas vapauttamaan toista tilaa, entinen lammas S Usi johti susilauman syömään loppulauman.

Tenava on hetken hiljaa, sitten kysyi. ”Miksi toinen lauma pitää vapauttaa, S Usihan tuli sieltä ja kehui ettei siellä ole isäntää?”

Into hillitsi itsensä, ei halunnut käydä sadusta kinaamaan moisen näsäviisaan pikku Sokrateen kanssa. Sanoi vain. ”Sadut on satuja, ei niiden ole pakko olla järkeviä. Äiti kuuluu tulevan, menehän.”

Keskiviikko töissä

Sähköpostilistat samalla katsoo kun työmailit kelaa. Joku roskapostittaja hänet lisännyt kulttuurimarxilaiseen postituslistaan. Muutama kina, huvittavaa seurata kuinka ihmiset vaahtoavat listoilla. Joku kuvittelee olevansa wiggenstain.

uusliberalismi ei ole kapitalismia vaan kleptokratiaa
keynesiläinen talouspolitiikka johtaa kommunismiin
ihminen pyrkii lisääntymään
rahan ja velan summa on nolla
kapitalismissa feminismi orjuuttaa naisen, kommunismissa vapauttaa
kana on lintu +

näistä olen varma

On siellä näköjään miehen asemastakin juttua.

Miehen evoluutio kirjallisuudessa

Länsimainen mieskuva on kokenut suuria muutoksia. Kaikkihan muistavat Jack Londonin nitcheläiset yli ihmiset jotka kiisivät halki jäisen pohjolan koiravaljakoilla, poimivat kultakimpaleita ja naisia ohimennen. Voima, tahto ja rohkeus sai nämä sankarit ylittämään inhimillisen ja eläimellisen suorituskyvyn rajat. Pelotta he alistivat villin luonnon palvelijakseen. Koirat ja naiset palvoivat heitä. Edes pörssi huijarit eivät pystyneet pysäyttämään näitä miehiä.

Sen jälkeen syntyi Tarzan. Afrikkaan vuoden vanhana heitteille jäänyt lapsi joka normanni verensä innoittamana kohosi ihmisapinalauman johtajaksi. (Geneettisesti Tarzan oli englantilainen aatelinen, viikinki vapauttajien ylvästä sukua.) Nopeasti kyvykäs nuori mies kykeni alistamaan myös norsut ja muut viidakon eläimet valtansa alle, kykeni organisoimaan ne ryhmätyöhön. Neekereiden sivistäminenkin onnistui, ellei omin voimin, ainakin viidakon petojen avustamana. Kun lukee hänen elämästään, ei ihmettele miksi englannin tyhmä työväestö aikoinaan hallitsi maailmaa. Kun on tuollaiset johtajat joiden käsissä jopa apinat taipuvat sotilaalliseen kuriin, on selvää että myöskin vähälahjainen työväestö pystyy ihmeisiin. Tarzanin vahvoja puolia olivat voima, kyky hallita eläimiä sekä apinoilta opittu taito matkata puiden latvoissa liaanien avulla.

Tarzanin jälkeen kirjallisuuteen syntyi uusi suuntaus. Nitcheläiset miehet katosivat, kirjallisuuteen alkoi hiipiä vahva nainen. Ensin vain nuorille tarkoitettuihin seikkailukirjoihin. Viisikon Pauli. Tyttö joka näytti pojalta ja käyttäytyi kuin poika, omasi ilmiselvästi voimaa. Hän kykeni hallitsemaan petoeläimiä. Aseenaan hän käytti suurta koiraa jolla uhkaili vastustajiaan. Vain suurehko aseistettu miesjoukko kykeni pysäyttämään hänet hetkeksi mutta nopeasti koiran ja tytön parivaljakko pisti vastustajansa kuriin. Poliisi tuki tyttöä. Tästä lienee alkanut feministien vallankumous. Koira, poliisi ja nainen. Vastassa mies joka yleensä leimataan pahaksi.

Nyt olemme tulleet vaiheeseen, jossa mies on täysin alistettu. Nainen hankkii koiran, koira pitää miestä kurissa. Esimerkkinä novelli.

Into harppaa novellin ohitse, ei jouda töissä aikaansa tuhlaamaan kaunokirjallisuuteen. Sen jälkeen alkoivat kommarit filosofiasta jaaritella.

Länsimaista filosofiaa naiselle. Naisen dualistisuus ja Budha

Tärkeintä on tie, ei määränpää sanovat Budhalaiset. Sama näkemys on tietysti monella länsimaisella naisella, miehillä harvemmin. He ovat päämäärä hakuisempia kuten Penan runkkaus kaavailut kertovat. Tuossahan on oikeasti kysymys korkeammasta tietoisuuden tasosta, moni mies runkkaa naiselle tai lampaalle, Pena kykenee saavuttamaan korkeamman tietoisuuden tason ja fantasioi runkkaamisesta.

Kun nyt muiden tekstejä kävin kommentoimaan, varsovan Matille ohje. Koska rakkaus ja mustasukkaisuus polttaa suhteen, ota niin ruma akka ettei tarvitse olla mustasukkainen. Niin minä olen pyrkinyt tekemään. Tosin heikolla menestyksellä, rumia naisia ei ole. Kun nainen ohittaa Tantran neljännen tason orgasmin, hänen kasvonsa sulavat enkelin kasvoiksi. Olen joskus sattumalta päässyt todistamaan muutosta ja se hämmästyttää minua aina.

--

Siis tämä tie voi olla monta asiaa, elämän metafora, soturin elämä, munkin elämä, jopa seksiakti kuten naiset varmaan herkästi ajattelevat.


Itse olen joillekin naisille opettanut länsimaista filosofiaa käytännön keinoin. Siis että myös päämäärä voi olla tarkoitus vaikka tie onkin hauska. He ovat pitänee päämäärää mahdottomana ja siksi tyytyneet tiehen.

Tämä tekstini syntyi pitkällisen eristyneisyyden ansiosta selibaatin vielä vauhdittaessa luovuutta. (Ihminen alkaa hallusinoida muistaakseni parin viikon eristyksen jälkeen, kokemukseni mukaan selibaatti vauhdittaa korkeimman tietoisuuden saavuttamista niin että se tulee noin kolmen tunnin kulutta viimeisestä yhdynnästä. Olen siis paratiisin porteilla jos tunti ja taivas kiivetään kymmenenteen. Muistaakseni sekä Koraani että Tantra oppaat näkevät portaikon kymmen askelisena.)

Mutta koska kerran tekstin innoittajana toimi sekä eristys että selibaatti, voin koetella itseäni esittämällä filosofisen menetelmäni seksiin pohjautuvan muunnoksen. (Monilla pyhimyksillä on ollut tapana koetella itseään nukkumalla alastomien naisten välissä. Ne kerrat jolloin olen itse tätä kokeillut, olen havainnut lihan heikkouden ja siksi vältellyt kristillisen pyhimyksen roolia, joskin kilvoittelua käyn jatkuvasti jos naisia ilmaantuu. Mutta voin osoittaa mielenlujuuteni kirjoittamalla seksistä tienä länsimaisen filosofian ymmärtämiseen.)

Nainen joka ei saa orgasmia sanoo siis : Onnellisuus on tie. Onni on matka, ei määränpää.

Syynä on etteivät miehet ymmärrä naisen olevan psykofyysinen kokonaisuus, joka koostuu sekä jalkojen välistä että korvien välistä. (En allekirjoita Deskartesin ruumis ja sielu dualismia mutta hyväksyn naisen kaksinaisen luonteen.)

Useimmat miehet kyllä suurella innolla tonkivat naisen jalkojen väliä, minkä olen naisten juttuja kuunnellut, harva osaa käsitellä korvien väliä.


Tehokkaimmin tämä koskeminen tietysti suoritetaan niin että nainen itse halukkaasti ahmaisee suuhunsa jotakin joka hieroo aivonystyröitä. Yleisesti tähän tarkoitukseen lienee viisainta käyttää luomua, miehen sukuelin on muotoiltu niin että mahtuu hyvin naisen suuhun ja voimakaan imevä liike tempaisee sen kiinni aivorunkoon.

Ne miehet jotka eivät halua riskeerata sukuelintään naisen aivojen stimuloimiseen, voivat myös keskustella naisen kanssa. Menetelmä on yhtä tehokas mutta melkoisen pitkäveteinen.

Sen jälkeen kun on ymmärtänyt naisen dualistisen luonteen, kahdet aivot, toiset jalkojen välissä, toiset korvien välissä ja hieroo kumpiakin, voi odottaa naisen ymmärtävän, tie on vain matka, päämäärä on tarkoitus. (Saman havainnon voi tehdä myös lukemalla 160 000 sivua länsimaista filosofiaa.)


Toisaalta on erilaisia taivaan/päämäärän tasoja joille voi pyrkiä. Käytän edelleen orgasmi vertausta säilyttääkseni naislukijoiden mielenkiinnon. (Naisia kun asbraktiot eivät kiehdo kuten kommunisti miehiä, miehet taas helposti voivat yleistää teorian koskemaan sekä yleistä rahateoriaa että riiston syntymekanismia.)

orgasmin lajit
- naisen oma sormi, tasoltaan pienehkö, maksimissaan kaksi tai kolme.

- nainen päällä, helppo ja varma mutta loppuu neloseen.

- mies päällä, tässä kuulema teorian mukaan voidaan päästä kymppiin eli korkeimpaan, itse en ole nähnyt edes kasia (joo, joku on väittänyt ysiksi mutta en usko. Ne on kolmen oskarin panoja. paras naispääosa, käsikirjoitus ja puvustus.)

Tässä vaiheessa alkaa vaikuttaa myös äänen voima. Aivan kuten soturimunkki karjaisee iskiessään, samoin nainen alkaa karjua ja ääni on joskus aika kantava. Luullakseni tälle on evolutiivinen perusta. Kun nainen löytää hyvän panon, hän tappaa tälle ruuaksi lintuja äänellään. Tästä tullee myös sanonta, pikkulinnut tippuu puista.

- miehen sormet, pari - kolme tuntia aikaa. tässähän voidaan päästä ysiin. Siis nainen saadaan askelta vaille paratiisia. Tämä taso saa naisen haluamaan lisää. Jokaisessa naisessa asuu siis pieni madonna, joka haluaa tarkkailla Jumalan kasvoja. Kun tuo taso on saavutettu, nainen unohtaa löpinät tiestä ja on erittäin päämäärä tietoinen.

Siis lyhyt kertaus:
naisen dualistisuus
- jalkojen väli
- korvien väli
Tasot
- Naisen sormi
- Nainen päällä
- Mies päällä (+kuulosuojaimet)
- Miehen sormet (+pehmustettu huone, villiintynyt nainen ja raivoisa norsu ovat vahvoja otuksia. En ole kyllä raivoa norsua koskaan nähnyt mutta uskon kuulopuheisiin.)
==> Filosofinen valaistuminen länsimaiseen päämäärä hakuiseen ajatteluun.

Inton mielessä käy tantran ja taivaiden tasojen vertailu, nuo kulttuurimarxilaiset ilmeisesti jotakin tantra opasta käsittelevät? Vai onko kyseessä sanoja ilman tarkoitusta? No, työ kutsuu ja illaksi rikospaikalle.

Meedio rikospaikalla

Meedion tapaaminen oli kokemus, järjestysvallalla oli todellakin kaikki keinot käytössä. Meedio, noin nelikymppinen nainen, pyöreähkö takamus, tiukat farkut, valkoinen tiukka t paita, tumma, piikkarit, suuret kultaiset korvarenkaat, varmaan viisi senttiä halkaisija, paksuus viitisen milliä. Siis aivan tavallinen nainen, tosin erittäin sivistyneen oloinen jos sivistyksellä tarkoitetaan seksuaalista viehätysvoimaa. Hän tervehti iloisesti.

”Hei, Paula tässä, tulin perehtymään rikospaikan auraan. Avustajani, Tiina.”

Tiina. ”Hei kaikille.”

Into. ”Rikospaikka on täällä makuuhuoneessa, olkaa hyvät.”

Joukko siirtyi makuuhuoneeseen, Into edellä, meedio tarkasti kannoilla.

Meedio keskittyi paikkaan. Hän sulki silmänsä ja pyysi hiljaisuutta voidakseen kokea paikan auran täysimittaisesti. Täysi hiljaisuus, huone pimennetty, vain yksi kynttilä paloi. Noin kymmenen minuuttia hiljaisuutta, vain kynttilän liekin hiljainen huojahtelu toi vaihtelua. Huoneen kuumuus sai kaikki paikalla olijat hikoilemaa. Meediokin hikoili henkisistä ponnistuksista. Paita liimautui suurten rintojen päälle, nännit näkyivät selvästi. Into tuijotti kiinteästi, ajatukset tuntuivat pysähtyvä, järki seisoi. Samassa meedio alkoi puhua.

Tunnen lähelläni herkän, ihmisen jolla on takanaan monta elämää, edessään loistava tulevaisuus. Hänen auransa on repaleinen ja kaipaisi tarkkaa tutkimusta sekä parantavaa manausta. Tunnen ilmassa myös jotakin outoa. Kuolemaa … ei vaan eroottinen lataus, kyllä se on seksiä.

Samassa meedio heräsi trassista ja sanoi. ”En pysty keskittymään paikan auraan näin suuressa joukossa.”

Meedion avustaja pyysi miehiä poistumaan sanoen. ”Paikan aura on vaikea hahmottaa, voisitteko siirtyä toiseen huoneeseen.”

Miesjoukko hätkähti, katseet kääntyivät hikisen t paidan rintamuksista avustajaan ja pienen viivyttelyn jälkeen joukko poistui. Meedio sanoi.

Jos joku haluaa yksityisvastaanotolle, varatkaa aika netistä.

Into järkyttyi meedion kyvystä lukea ajatuksia, ei kuitenkaan mitään kenellekään virkkanut mutta arveli ettei tekisi pahaa käydä yksityisellä vastaanotolla, jos kerran aura oli repaleinen. Erityisen vaikutuksen teki meedion kyky nähdä tiedostamaton eroottinen lataus.

Päivä oli jo pitkällä, Into ehdotti. ”Jospa minä tästä kotia.”

Poliisipomo nyökkäsi. ”Eiköhän me pärjätä, mene vaan. Pidän tapausta jo ratkaistuna.”

Kotona ei mennyt yhtä hyvin. Siskon tenava tuli intoa puhkuen, satuja halusi taas kuulla. Into väisti taitavasti. ”Kirja on kadonnut, lähdetään vaikka ongelle.”

Pentu oli kuitenkin kirjahyllyllä ja satukirja kädessä. ”Täällähän tämä, onneksi löysin.”

Ei auttanut pullikointi, lukemaan oli ryhdyttävä.

Lampaiden vallankumous -yhteislaidun

Lähetyssaarnaaja lammas taivalsi kohden naapuritilaa mutta erehtyi seuraamaan sateenkaarta. Hän saapui vuoren juurelle. Virheensä huomattuaan hän kellahti lepäämään, nukahti pitkän matkan uuvuttamana. Herättyään hän huomasi ympärillään joukon tuntemattomia lampaita. Nämä puhuivat.

Mistä olet tulossa, eivätkö suden ole sinua ahdistelleet.

Lähetyssaarnaaja vastasi. Laumani syötiin, läksin naapuritilan lampaiden joukkoon.

Tuntemattomat lampaat vastasivat. Liity meihin, saat olla turvassa.

Lähetyssaarnaaja oli kiitollinen, hän seurasi vieraita lampaita kohden vuorta. Kapea tunneli vei vuoren läpi, niin pieni reitti että lampaankin teki tiukkaa kulkea. Piiloluola oli keväällä auki viikon, talveksi se sulkeutui kun vuorilta vyöryin aukon peitteeksi jäätä, sen jälkeen laakso oli vuoden eristyksissä, näin kertoivat vieraat lampaat.

Vieraat lampaat esittelivät lähetyssaarnaajalle kotinsa. Elämme tässä laaksossa. Tuolla keskellä on lähden josta juomme, vuoren rinteillä kasvaa kesällä ruohoa, talvella kuivuus vie sen, silloin syömme tuosta lähteen ympäriltä.

Niin lähetyssaarnaaja jäi vieraiden lampaiden joukkoon, alkuun kulki muiden mukana rinteelle syömään, tuli yöksi lähteen viereen nukkumaan ja juomaan. Elämä oli lokoisaa ja turvallista, ainut vaiva oli syömässä käynti. Näin keväällä ruohoa oli kaikkialla, lähteen ympärillä se oli kuitenkin mehevämpää kuin korkealla vuorella. Lähetyssaarnaaja päätti säästää jalkojaan ja syödä lähteen viereltä. Kukaan ei huomannut hänen jäävän päivittäin muusta joukosta jälkeen ja palaavan lähteelle. Koska aikaa ja voimia ei mennyt kiipeilyyn, lähetyssaarnaaja alkoi kasvaa kokoa. Paino ja ympärysmitta kasvoivat. Samoin turkki. Hän tiesi voimistuvansa ja muuttuvansa sudeksi jos söisi tarpeeksi. Siksi hän päätti syödä vain kasvin pehmeimmän osan, sylkien kaiken kovan ja pahanmakuisen pois. Näin hän sai syötyä kolme kertaa sen mitä muut ja samalla raivattua lähteen ympärille suuren kasvittoman aukon.

Eräänä päivänä laman vanhat lampaat tulivat puhumaan hänelle. Sinä et saa syödä lähteen ympäriltä, ne ruohot on varattu kuivan talven ajaksi. Tee kuten muutkin ja syö nyt kesän aikaan vuorilla, talvella pidämme lomaa ja syömme läheltä. Näin olemme tehneet tuhansia vuosia ja ruoka on riittänyt.

Lähetyssaarnaaja suuttui. Hän kertoi kuka oikein on. Minä olen susi, en mikään lammas, syön missä haluan ja te ette voi minulle mitään, olen suurempi ja vahvempi kuin te. Ensi vuonna ryhdyn lihansyöjäksi ja syön teidät kaikki.

Vanhat lampaat katsoivat häntä kuin hullua ja lähtivät miettimään asiaa. Pitkällisen kokouksen jälkeen he sanoivat. Syö vaan täällä, sudella on erioikeus.

Niin lähetyssaarnaaja söi ja söi. Hän onnistui puhumaan seurakseen muutamia nuoria lampaita, kohta kolmas osa laumasta söi lähteen vierellä odottaen sudeksi muuttumista. Koska nuoret lampaat olivat vahvoja, vanhat eivät saaneet niitä kuriin ja eivät kaikki halunneetkaan, osa oli kiinnostunut näkemään muuttuvatko lihavat lampaat susiksi. Lähetyssaarnaajan silminnäkijä kokemus sudeksi muuttumisesta oli tehnyt moneen vaikutuksen.

Tuli talvi, kuivuus. Se ei olisi haitannut mitään, ei yksi lammas, edes nuorten lampaiden avustamana, olisi talvivarastoja kesään syönyt koko laumalta. Onnettomuudeksi kuivuus oli pahempi kuin muina vuosina. Lähteen ympärillä olevat talvivarastot oli syöty, vuorilta kuivuus vei kaiken. Nälkä tuli vieraaksi ja jäi asumaan. Puunkuorta, kiviä, toisia lampaita kaluten lauma taisteli elämästään. Sudeksi muuttumista ei tapahtunut, nälkään kuolemisia kylläkin. Koko lauma kuoli, vain kesällä kunnollisen rasvavaraston kerännyt lähetyssaarnaaja oli hengissä kevään tullen. Hän ymmärsi olevansa valittu. Suurempi, vahvempi, viisaampi ja ovelampi kuin muut. Susi lammasten vaatteissa. Hän suuntasi ulos rotkosta, alkuperäiseen kohteeseensa, naapuritilalle.

Tenava aloitti heti lukijan äänen vaiettua. ”Olivatpa lampaat tyhmiä, vaikka tiesivät ettei ruoka riitä jos kaiken heti ahmivat, silti söivät.”

Into vastaa. ”Saduissa tehdään tyhmiä asioita, ehkä seuraava on järkevämpi.” ei nimittäin tehnyt mieli käydä kinaamaan joidenkin taru lampaiden älystä. Onneksi lapsen äiti tuli, loppui lukeminen.

Torstai, työpäivä sekin

Kupponen kahvia, sorvin ääreen. Mielessä pyörii ajatus meedion tapaamisesta. Ensitöinä nopea haku, meedion nettisivuilla on kalenteri johon voi ajanvarauksen pistää. Hyvällä onnella peruutusajan saa seuraavalle päivälle. Ei saa, menee seuraavan viikon tiistaille. klo 16.30 ilta aika. Varaus päälle ja töihin, sitä ei saa repaleinen aura haitata.

Juhlat on juhlittu, kakut syöty. Alkaa uusi projekti. Pomo esittelee poverpointin. Jos kaikki ruissalon ihmiset elävät ikuisesti ja joutuvat työkyvyttömiksi peruskoulun jälkeen, syntyy hoitopommi. Hoidettavia on enemmän kuin hoitajia. Ongelmaan täytyy löytää ratkaisu.

Into. ”Tässähän on aikaa vielä muutama vuosi, tällä hetkellä laitoshoitoa vaativia on vähän. Eli kerrankin rauhallinen projekti.”

Pomo. ”Valitettavasti tilanne on kriisiytynyt jo nyt. Paikallinen kauppa maksaa kassoille 50 c enemmän yö päivystys tunnilta kuin Mokkendo, yksityinen hoitokoti. Hoitokoti ei saa työvoimaa.”

Järkyttynyt hiljaisuus. Into viimein sanoo. ”Kuinka se on mahdollista?”

Pomo. ”Noudattavat kuulema jotakin tessiä ja puolikas minimistä on suurempi kuin hoitoyrityksen paikallisesti sopima palkka. Ellei hoivayritys saa työvoimaa, menee maakunnan ainoa alan työllistäjä nurin.”

Into tuijottaa seinään. Vähäinenkin työvoima siis välttelee töitä ja hakeutuu ylipalkattuun myymälä työhön. Työvoima vähenee, hoidettavat lisääntyy. Yhtälö on mahdoton. Otsa menee kurtulle. Ei sano mitään.

Pomo. ”Tiedän, tehtävä on mahdoton, siksi siihen sinut asetin. Voit käyttää konsultti palveluihin niin paljon kuin tarpeen, ongelma on maan laajuinen ja jos se täällä ratkaistaan, koko maa pelastuu.”

Pomo poistuu, Into jää. Samoin muutama muu projektiin määrätty. Kukaan ei sano sanaakaan. Into alkaa selailla tutun konsultin puhelin numeroa. Kaveri vastaa. Into kertoo huolensa, pari kyyneltäkin herahtaa. Vastapuoli on rohkaiseva. ”Elä huoli, tuo on helppoa kauraa. Minulla on tuttu henkilöstö vuokraus yritys, puhun sen kanssa, eiköhän hoitajia löydy.”

Into nieleksii, lausuu. ”Sinä siis näet ongelman ratkaistuksi? Ei huolen häivääkään?”

Konsultti. ”Ei niin pienintäkään. Ottakaa rennosti, olette te sen ansainneet. Lähetän laskun vasta kun ratkaisu on paketissa, en viitsi alle miljoonan euron laskuja kirjoitella, tiedäthän, ne syynätään niin tarkkaan, isompi menee paremmin läpi.”

Into. ”Mutta isothan pitää kilpailuttaa. Lähetä ennen monta pientä.”

”Niin teenkin mutta jos on 60 laskua, ei niitä kaikki kukaan syynää, kolme ekaa tarkistetaan, loput menee suorilla. Voin tarjota projekti porukalle lounaan ensi maanantaina, käykö teille?”

Into. ”Eiköhän me se palaveri aika saada järjestymään ihan työajalla, varaa pöydät.”

Into kääntyy jännittyneen näköisenä odottavan projektin henkilökunnan puoleen. Hymyilee. Sanoo. ”Tehtävä ratkaistu. Pidetään ruokatunti.”

Yleinen hurraa huuto nousee. Osa jopa itkee ilosta. Ihmemies Into teki ihmeen jälleen. Koko maanosaa riivaava vaiva, työvoimapula, ratkeaa Inton hyppysissä niin kuin katkeaa rautakanki voimamiehen käsissä.

Jokainen menee taholleen syömään. Into vain eväät haukkaa, eilinen kakku vielä hiukan turvottaa joten pärjää vähällä. Avaa tietokoneen, sähköpostit lukee. Ei kiireellistä niissäkään, joutaa lueksimaan kulttuurimarxilaisten listaa. Näköjään filosofialla alkaa.